Pyhäinpäivänä

Perinteinen pyhäinpäivän la 31.10 klo 16.30 seppeleen lasku Karjalaan jääneiden muistomerkillä

Seppeleen laskivat Eija Mattila ja Pasi Närvänen. Kunniavartiossa Jani Laaki ja Ella Nuikka.

Talvisodan päättymisen muistojuhla

13.3. klo 18.00 Urjalan seurakuntatalolla
Kahvitarjoilu klo 17.30 alkaen
Ohjelmassa                                                                               
Tervehdykset: Urjalan Karjalaseura, Urjalan kunta ja Urjalan seurakunta                       
Juhlapuhe: Evestiluutnantti Ilmari Hakala 
Musiikkia                                                       
Koululaisten talvisota – kuunnelma
Seppelten saatesanat, jonka jälkeen siirtyminen soihtujen opastamina lippu- ja seppelkulkueena sankarihaudalle, jossa seppelten lasku.

Tervetuloa!
Urjalan Karjalaseura  Urjalan kunta Urjalan seurakunta

Evakko-muistomerkki Urjalaan

30. marraskuuta on kulunut 80 vuotta talvisodan syttymisestä. Urjalassa paljastettiinn vainajainhuoneen vieressä muistomerkki sotasiirtolaisina Urjalaan haudattujen Karjalan evakoiden muistoksi. Muistomerkki on mustaa graniittia ja on 1,5 metriä korkea ja metrin leveä.

Muistomerkin kustannuksista vastaavat pääosin Urjalan Karjalaseura, Kuolemajärvi-säätiö ja Urjalan kunta sekä lisäksi Muolaalaisten seura, Sakkola-säätiö, Urjalan Säästöpankin kulttuurirahasto ja yksityiset henkilöt.

Lue Seppo Pirhosen paljastuspuhe tästä

Muolaan pitäjäjuhla ja Muolaalaisten seuran 70-vuotisjuhla Urjalassa 28.7.18

Video juhlasta https://www.youtube.com/watch?v=p42VnyyWNCI

Kuvaus Seppo Vaittinen

Eemil Luukka-seminaari 16.8.2018 klo 18.00

Urjalassa yhtenäiskoulussa, Urjalantie 37
Alustajina Hannu Luukka, Eero Ekman ja Seppo Sarlund

Muolaalaisten Seuran vuosikokous seminaarin yhteydessä klo 17.00

Kahvitarjoilu 17.30

Evakkovaellus-elokuva on valmistunut

Sen voi ostaa Hannu Kontio 0400 631 063, Maija Lintula 040 5698 265 ja Eija Järvinen 040 841 7727

10. Valtakunnallinen Evakkovaellus järjestettiin Urjalassa 9.7.2016.
Tapahtuma oli myös Urjalan Karjalaseuran 70-vuotisjuhlatapahtuma.

Kuvia ja muuta tietoa tapahtumasta evakkovaelluksen sivuilla
www.evakkovaellus.fi

10. Valtakunnallinen Evakkovaellus järjestettiin Urjalassa 9.7.2016.
Tapahtuma oli myös Urjalan Karjalaseuran 70-vuotisjuhlatapahtuma.

Kuvia ja muuta tietoa tapahtumasta evakkovaelluksen sivuilla
www.evakkovaellus.fi

NÄIN MUOLAA JÄI ELÄMÄÄN

Kirjassa on 270 sivua ja 250 hienoa valokuvaa. Kirjaan on kirjoittanut 35 henkilöä, yhteensä 60 eri artikkelia!

Anne Kuorsalon kirjan esittely tässä
Kirjan sisällysluettelo tässä

Kirjan myyntihinta on 35 e. Kirjaa saa tilata ainakin Eija Järvinen ja, Hannu Kontio

Uusia jäseniä johtokuntaan 2018

Urjalan Karjalaseuran vuosikokouksessa valittiin uuteena hallitukseen Asko Nuikka ja Pasi Närvänen. Puheenjohtajana jatkaa Eija Järvinen, varapuheenjohtajana Hannu Kontio, sihteerinä Maija Lintula ja rahastonhoitajana Arja Pyhälä.

Kuulvan vuoden suurin ponnistus on Muolaan pitäjäjuhlan järjestäminen heinääkuussa. Toimintasuunnitelma ja edelisen vuoden toimintakertomus löytyy sanoja klikkaamalla.

Vuoden 2016 karjalainen pitäjäkirja
Näin Muolaa jäi elämään

Karjalan Liiton Vuoden karjalaiseksi pitäjäkirjaksi on valittu Näin Muolaa jäi elämään. Valinnan teki liiton 2. varapuheenjohtaja Eevaliisa Kurki. Kunniakirja luovutettiin Muolaalaisten seuran edustajille puheenjohtaja Eija Järviselle ja Pekka Moisanderille Karjalatalossa lauantaina 12.11.2106 karjalaisten pitäjä- ja sukumarkkinoiden yhteydessä. Lue perustelut tästä.

Eija Järvinen pitämässä kiitospuhetta ja vieressä Pekka Moisander kädessään kunniakirja, Karjalan Liiton puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallström, valinnan tehnyt 2. varapuheenjohtaja Eevaliisa Kurki ja toiminnanjohtaja Satu Hallenberg. Kuva Vesa Kaartinen

Murteet murenoot

Asko Viholaisen kolmas runokirja on ilmestynyt. Siinä on karjalanmurteisten runojen ohella tarinoita ja kertomuksia 135 sivua. Kirjan on kustantanut Urjalan karjalaiset ry ja sen tuotto käytetään lyhentämättömänä karjalaisuuden vaalimiseen.

Kirjaa saa tilata Asko Viholaiselta puhelin 040 700 9892. Myyntihinta 15 euroa ja tarvittaessa postimaksu.

Asko Viholainen syntyi Valkjärvellä. Oli evakossa Urjalassa ja Padasjoella. Hän työskenteli merillä ja asui Turussa ja palasi eläkevuosiksi Urjalaan, josta hänellä on evakkoajasta hyvät muistot. Hän on opiskellut kirjoittajaryhmissä mm. Valkeakoskella. Runoja on julkaistu antologioissa ja eri lehdissä.

Hänen esikoisteoksensa Merellä ei ole muistia, sai hyvän vastaanoton. Toinen Kuletut kujaset oli karjalan murteella kirjoitettu. Se valloitti lukijansa niin, että nyt murrerunot saavat jatkoa. Lisäksi joukossa on myös pieniä kertomuksia ja pakinoita. Menneet vuosikymmenet palautuvat kirjaa lukiessa elävästi mieleen siitä riippumatta oli murretaustamme mikä hyvänsä.

Askon sanoin: "Murteet muuttuut ja murenoot: Toivottavasti jotkut nuoremmistkii haastasiit karjalamurretta ees keskennää. Murre ko o kiele rikkaus. Väärä käsitys, jos luullaa, et murretta haastaat vaa oppimattomat. Suome kiel pittää säilyttää puhtaan, mut murteet kuuluut kyl ehottomast mukkaa."

Eija Järvisen tervehdyspuhe Muolaan juhlassa Urjalassa 29.7.2012

Hyvät juhlavieraat!

Olen  iloinen saadessani toivottaa teidät tervetulleiksi Muolaan pitäjäjuhlaan ja tänne Urjalaan. 
Toivotan teidät tervetulleeksi Muolaalaisten seuran ja Urjalan Karjalaseuran puolesta, yhtä lämpimästi ja tasapuolisesti.
Huomaatteko muuten, että Urjalan karjalaseura on meidän uusi nimemme.  Se on alkukesällä hyväksytty yhdistyksen uudeksi nimeksi. 
Toivomme, että nimimuutos rohkaisee kaikkia karjalaisuudesta ja karjalasta kiinnostuneita liittymään mukaan toimintaan.

Edellisen kerran Urjalassa järjestetyt juhlat vuonna 2005 olivat vielä kaksipäiväiset, viimeisen kerran.  Sen jälkeen lopullisesti todettiin, että kaksipäiväiset juhlat alkavat olla liian rankat harvenevalle järjestäjäjoukolle kuin myös ikääntyvälle juhlakansalle.  Muutosta pohdittaessa eniten oltiin huolissaan siitä, miten  kaikki tarpeellinen saadaan mahtumaan samaan päivään. Nyt tuntuu siltä, että tehty ratkaisu oli ihan hyvä ja juhlamme on edelleen säilyttänyt sekä arvokkaan, että viihdyttävän luonteensa ja uskoakseni teille on jäänyt myös aikaa kuulumisten vaihtoon ja niin tärkeään haasteluun.   

Mitä meille kuuluu tänään.

Kun Muolaalaisten seura perustettiin yli 60 vuotta sitten Muolaan väki, kuten koko karjalainen väestö eli valtavan hämmennyksen aikaa heitä kohdanneiden suurten muutosten jälkeen.
Heti tuolloin ymmärrettiin, että on äärettömän tärkeää vaalia sitä, mitä on jäljellä.  Ei tullut mieleenkään unohtaa ja hävittää omia juuria vaan päätettiin hoitaa ja pitää ne elinvoimaisina.
Perustettiin pitäjäseuroja ja karjalaseuroja tätä tehtävää varten ylläpitämään yhteenkuuluvaisuutta ja vaalimaan  muistoja ja perinteitä.  Kuluneet vuodet ovat osittaneet, että päätös oli oikea. 

Vuosikymmenten ajan Muolaalaisten seuran suurin tapahtuma on ollut vuotuinen pitäjäjuhla.  Muistan itsekin omasta lapsuudestani, miten tärkeä asia Muolaan juhlat olivat, siellä tavattiin kaikki entiset naapurit, sukulaiset ja kylänväki, vaihdettiin kuulumiset ja haastettiin ja haastettiin, joskus jopa tuntui, että juhlaohjelma, vaikka hienoa olikin, häiritsi  karjalaisten  sosiaalista kanssakäymistä.  On hienoa, että juhla kokoaa edelleen näin paljon väkeä yhteen,  mutta on luonnollista, että alkuvuosien yli 2000 kävijän määriin ei enää ylletä.
Kiitettävän paljon meitä on edelleen koolla nytkin, minkä ilokseni voin todeta.

Kun rajat itään aukenivat,  alkoi kotiseutumatkailu,.  Kun kotipaikoilla oli vierailtu alettiin kaivata yhteisille pyhille paikoille, kirkkomaille.
Pitäjäseurojen toimesta aloitettiin neuvottelut muistomerkkien pystyttämisestä.  Niin Muolaassakin. Muolaalaisten seura sai tuolloin toiminnalleen juuriemme kunnossa pitämiseksi uuden muodon. Pitäjäseuran toiseksi tärkeäksi tehtäväksi tuli kirkkomaa-alueiden hoito entisessä Muolaassa sekä hyvien suhteiden ylläpitäminen nykyisen hallinnon kanssa ja väestön kanssa.  Aluksi hoidettiin sankarihauta-alueita ja pystytettiin sankarivainajien muistomerkit Muolaan luterilaiselle hautausmaalle ja Kyyrölän ortodoksihautausmaalle.
1992  tehtiin taas ensimmäisen kerran ennen kokematonta.  Tuolloin kokoonnuttiin ensimmäisen kerran 48 vuoteen Muolaassa sankarivainajien muistojuhlaan.
Siitä lähtien on työ entisessä Muolaassa jatkunut ja saanut jatkua.
Vuosittain on kirkkomaa-aluetta talkoovoimin ja nykyisten isäntien kanssa hyvässä yhteistyössä  ja  yhteisymmärryksessä raivattu ja kunnostettu.  Tänä vuonna on Muolaan kirkkomaalla tehty erityisen paljon  talkootyötä.
Perushuoltotöiden lisäksi siellä  keväällä raivattiin esiin pätkä talvisodan aikaista juoksuhautaa ja otettiin esille ruumishuoneen kivijalka sekä useita hautakiviä. Välillä, kun puskista löytyy kokonainen rivi kaatuneita hautakiviä tunteet saavat vallan ja tulee halu nostaa ne kaikki pystyyn ja suojella niitä. Siellä toimiessamme tiedämme  olevamme vieraalla maalla ja oikeutemme toimia siellä ovat rajalliset, vieraan oikeudet. Tämän vuoksi toimimme siellä nykyisiä isäntiä kunnioittaen, lupaa kysyen ja paikallisen hallinnon kanssa neuvotellen.. tänä keväänä pystytimme sinne kuva- ja opastauluja, joissa kerrotaan suomeksi ja venäjäksi alueen historiasta. Uskomme ja toivomme, että historia kiinnostaa myös paikallisia ihmisiä ja yhteistyö alueen suojelemiseksi saa jatkua.

Kesäkuussa vietettiin Muolaan kirkkomaalla 20. vainajien muistojuhlaa ja Muolaan viimeisen kirkon 160 juhlaa.  Ennen varsinaista juhlaa vieraat saivat osallistua opastettuun kiertokävelyyn hautausmaa-alueella.  Ensimmäisen kerran muistojuhlassa vieraat voivat istua penkeillä, jotka saatiin lahjoituksena niin Suomesta kuin Säkkijärven sahalta. Muistojuhlassa  vietettiin Herran Pyhää Ehtoolista kolmannen kerran sotien jälkeen.
Juhlasta saatu palaute on ollut koskettavaa.  Mukana olleet ovat kokeneet sen voimakkaana, liikuttavana ja syviä tuntoja herättävänä.
 
Tässä yhteydessä haluan kiittää lämpimästi kaikkia talkootyöhön osallistuneita.  Ilman talkoolaisten lukuisten tuntien ja päivien mittaista työtä alue ei olisi niin kaunis kuin se nyt on ja siitä saamme kiitosta kaikilta siellä poikkeavilta. Tämä hyvä palaute olkoon palkitsevana kiitoksena kaikille. Kiitos myös kaikille tapahtumaan osallistuneille.

 Tänä päivänä Muolaan nimissä toimitaan monella taholla.  Juuret Muolaassa tapahtumat kokoavat Helsingissä runsaasti ihmisiä yhteen, samoin Kyyrölä- kerho sekä Ylä-Kuusaan kansakoulupiirin kerho, joka viettää aivan pian 20 -vuotis juhlaansa, josta jo etukäteen lämpimät onnittelut,  toimivat aktiivisesti, mistä kiitos ahkerille vetäjille.  Forssan museossa Muolaan osasto kiinnostaa  yleisöä kovasti.   Museo menee vuoden vaihteessa remonttiin ja museon johto onkin toivonut muolaalaisten seuralta apua uuden näyttelyn kehittämiseksi.  Lämmitti kyllä mieltä, kun meille kerrottiin, että Muolaan osastosta halutaan yksi keskeisimmistä näyttelyistä.  He toivoivat mm. uuteen näyttelykokonaisuuteen valokuvia ja muuta aineistoa erityisesti uusille asuinsijoille rakentamisesta, asettumisesta jne.  Sellaista materiaalia, jota teiltä kaikilta saattaa löytyä ja tässä sitä on hyvä peräänkuuluttaa.

Muolaa ja muolaalaisuus kiinnostaa edelleen ja yhä uusia ihmisiä.
Toivon, että näin jatkuu edelleen. Toivon, että tallennatte tietoa. Te, jotka nyt muistatte olette avainasemassa. Kirjoittakaa kaikki omia muistojanne ja kokemuksianne muistiin, sillä muuten ne unohtuvat.  Uskon, että ajan kuluessa jokainen muisto juuristamme ja historiastamme on kultaakin kalliimpi. 

Olen sanonut ennenkin, mutta sanon nytkin, että Muolaa elää.  Se elää muistoissamme ja sydämissämme, ei se sieltä mihinkään katoa, meidän tärkeä tehtävämme on siirtää se yhä  uusiin sydämiin.

Toivotan teidät vielä kerran tervetulleiksi ympäri Suomen yhteen muolaalaisuuden merkeissä tänne Urjalaan.
Toivon teille oikein hyvää ja mieleenpainuvaa juhlaa.

Muolaan juhlat Urjalassa 29.7.2012

Ohjelma

Ehtoollisjumalanpalvelus, joka toteutetaan kansanlaukirkkona
Urjalan kirkossa klo 10.00
Saarnaa pastori Jorma Susi
Liturgina kirkkoherra Kauko Keränen
Kanttori Terttu Jussila
Laulu Kari Järvinen

Messun jälkeen lähetetään seppelepartiot Urjalan ja Halkivahan sankarihaudoille sekä Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille.
Saatesanat Kauko Keränen

Ortodoksinen liturgia
Seurakuntatalolla klo 10.00

Ruokailu 12.00 alkaen
Kirkonkylän koululla

Muolaalaisten Seuran vuosikokous
klo 13.30 Kirkonkylän koululla

Pääjuhla
klo 14.00

Musiikkia Narvan Soittokunta
Yhteislaulu Karjalaisten laulu
Tervehdyssanat Muolaalaisten Seuran ja Urjalan Karjalaseuran
puheenjohtaja Eija Järvinen
Urjalan kunnan tervehdys Kunnanjohtaja Hannu Maijala
Laulua Muolaanjärven valssi, oopperalaulaja Raimo Mero
Juhlapuhe Karjalan Liiton kunniapuheenjohtaja
Markku Laukkanen
Laulua Korsupojat
Yhteislaulu Karjalan kunnailla

Väliaika

Musiikkia Narvan Soittokunta
Yhteislaulu Hämäläisten laulu
Hämäläinen puheenvuoro Professori Seikko Eskola
Laulua Korsupojat
Tanssiesityksiä
Päätössanat Someron Karjalaseuran edustaja
Seurakunnan tervehdys Kirkkoherra Kauko Keränen
Yhteislaulu Maamme

Tilaisuuden juontaja Seppo Pirhonen

Vuoden karjalainen kyläkirja on "Paluu muistojen Muurilaan"

Vuoden 2011 karjalainen pitäjä- ja kyläkirja on "Paluu muistojen Muurilaan". Kirja palkittiin lauantaina 19.11. Karjalan Liiton pitäjä- ja sukumarkkinoilla. Arvonimestä kisasi 17 tänä vuonna ilmestynyttä menetetystä Karjalasta kertovaa kirjaa. Valinnan teki Karjalan Liiton liitovaltuuston puheenjohtaja Matti Puhakka.

Puhakan mukaan kirja on kirjoitettu vahvalla ja asiansa tuntevalla otteella. "Kirja antaa tietoa historiasta, alueen geopoliittisesta merkityksestä, luonnosta aina geologiaan saakka. Se antaa hyvän kuvauksen alueen kauneudesta ja sen asuttamisesta aina rakennusarkkitehtuuria myöten, myös kuvaus talvi- ja jatkosodasta sekä sotaan osallistumisesta tappioineen on vakuuttavasti kuvattu."

Kunniakirjan vastaanottaneet Seppo Pirhonen, Osmo ja Liisa Herrala, Kristiina Annala ja Ossi Muurinen Krjala-atlolla. Edessä paljon tietoja kirjaan antanut Eila Nurmikari.

Paluu muistojen Muurilaan ilmestyi syyskuussa Muurilan kyläkirjatoimikunnan julkaisemana. Sen on toimittanut Seppo Pirhonen. taitosta ja sivunvalmistuksesta vastasi Urjamedia/Seppo Pirhonen. Teos on painettu Saarijärven Offset Oy:ssä. Kirjatoimikuntaan kuuluivat puheenjohtajana Ossi Muurinen sekä jäseninä Kristiina Annala, Liisa ja Osmo Herrala, Tapani Herrala ja Taina Vartiainen.

Kirjassa on 340 A4-kokoista sivua, 381 valokuvaa, 26 karttaa ja 11 taulukkoa. Se kertoo Karjalan Kannaksella Suomenlahden rannalla sijainneen Kuolemajärven pitäjän Muurilan kylän vaiheista esihistoriasta nykypäivään. Muurila tunnettiin Mikael Agricolan kuolinpaikkana, lentohiekastaan, Mannerheim-linjan alkupisteestä ja kesäisistä puolustusvoimien ilmatorjuntaleireistä.

Vuoden karjalaisessa kyläkirjassa kuvataan asukkaiden arkea ja juhlaa halki vuosisatojen niin sodan kuin rauhan aikoina painopisteen ollessa sotaa edeltävässä ajassa. Kirjan artikkelit antavat hyvän kuvan karjalaisesta elämänmenosta ja siksi kirja on mielenkiintoinen paitsi Muurilan kyläläisille kaikille karjalaisuudesta kiinnostuneille.

"Oli viisasta antaa pala maata"

Evakkoiltamat keräsi jälleen runsaan yleisön Urjalan kirkonkylän koululle. Karjalaisten ja hämäläisten yhteiselon vaiheita muisteltiin musiikin lomassa ja samalla Urjalan Karjalaisten aktiivijäsenille jaettiin Karjalan Liiton myöntämät ansiomerkit.

Iltamien teema oli tällä kertaa jatkoa syyskuussa 2010 ilmestyneelle kirjalle "Evakoista kavereiksi". Kirja sai kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttilalta paljon kiitoksia, koska se välittää tietoa seuraaville sukupolville. "On tärkeää, että pidetään kirkkaana, mitä Suomessa on tapahtunut", totesi pitkäaikainen vaikuttaja.

Anttila muisteli omia karjalaisystäviään. Lapsuudessa Varsinais-Suomessa Tarvasjoella tärkeä henkilö oli marjastus- ja sienestyskaveri Riskin Lahja Kuolemajärveltä. Toinen oli ikätoveri Hietasen Liisa.

Myöhemmin tutuksi tulivat Rämöt, kun Sirkka-Liisa tuli miniäksi Forssaan Siparin tilalle.

"Karjalainen siirtoväki toi välittömyyden ja vilkkauden mutta myös maalaisliiton aatteen", kokosi Anttila karjalaisuuden vaikutuksia Hämeessä. Hän totesi karjalaisten tuen olleen merkittävän myös omalle poliittiselle uralle.

Karjalaisten toimeliaisuudesta Anttila otti esimerkiksi juuri Riskit, Einarin ja Lahjan. "He rakensivat talon ja navetan. Kun Lahjan terveys alkoi horjua, lehmät vaihtuivat sikoihin. Nyt tilaa pitää poika. Toiminnassa näkyy sisu, piti pärjätä. Oli viisasta politiikkaa, kun ihmisille annettiin pala maata ja mahdollisuus hankkia toimeentulo. Se oli tärkeää myös siirtoväen integroitumisen kannalta."

Anttila viittasi vielä siihen, miten edelleen maailmalla olisi tarvetta siirtolaisten asutushistoriaa vastaavaan toimintamalliin kehitysyhteistyössä.

Anttila kertoi myös suhteista Rämöjen perheeseen, jotka tulivat evakkoina Siparin tilalle. Talon alakerrassa asuivat sotien jälkeen Sirkka-Liisan tulevat appivanhemmat ja puoliso. Anttila kertoi käyneensä Rämöjen suvun matkalla myös Muolaassa 2007.

"Ihailen sitkeyttä, jolla ihmiset voittivat vaikeudet. Vaikka oli pulaa, selvittiin, kun oli vahva halu tehdä", luonnehti Anttila Helli Rämöä. Samalla hän kertoi, miten juuri Helli Rämö pelasti Anttilat pahalta tulipalolta. Helli oli kesäkuun alussa 1980 myöhään illalla kastelemassa kaaleja, kun hän havaitsi savun Anttilan navetalla.

Maailmanpolitiikan arkipäivää

"En olisi osannut Kehrolla kuvitella, että puhuisin joskus Evakkoiltamissa", totesi Vesa Kaaartinen. Hänen sukunsa juuret vievät Lumivaaraan. Kehrolle perhe muutti 1957. Toimittajana työskentelevä Vesa havainnollisti evakkojen kohtaloita radion ohjelmista tutuksi tulleella otsikolla maailmanpolitiikan arkipäivää.

"Kun maailmanpolitiikan arkipäivä osuu kohdalle, se vie lujaa. Tavallisella ihmisellä on silloin orpo olo niin Muolaassa, Urjalassa kuin Bagdadissakin"

Esimerkiksi Vesa otti nykyisten kotikulmien, Helsingin Kallion pitserian, jossa huhtikuussa 2003 oli kiihkeä tunnelma. Henkilökunta tuijotti ei suinkaan viihdettä kuten vuosien ajan vaan uutiskanava CNN:n suoraa lähetystä Bagdadista, jossa revittiin alas Saddan Husseinin patsasta. Kiinnostukselle oli yllättävä selitys: tapahtumat välittyivät pitserian pitäjän vanhoilta kotikulmilta.

"Maailma on väärällään vastaavia tarinoita. Aina ilmestyy jostakin joku, joka panee tavallisten ihmisten elämän sekaisin."

Vesa paljasti, ettei hänelle tullut mitään mieleen, kun häntä pyydettiin kirjoittamaan Evakoista kavereiksi -kirjaan omia siirtolaismuistojaan. "En ollut koskaan joutunut kärsimään evakkotaustastani. Paljon useammin sain kuulla, että olin kotoisin Kehrolta, jostain peräkylän suonsilmäkkeestä. Sitten tajusin, että siinähän se kaiken ydin justiinsa olikin. Minun ei ole tarvinnut koskaan murehtia koko siirtolaisuutta."

Evakoista tuli Vesan mielestä umpikehrolaisia parissakymmenessä vuodessa.

Iltamat juontanut Seppo Pirhonen kiinnitti huomiota siihen, miten vähän asuttamishistoriaa on tutkittu. Aukkoja paikkaa toukokuussa hyväksytty Antti Palomäen väitöskirja Juoksuhaudoista jälleenrakentamiseen. Siinä tullaan samaan lopputulokseen kuin Evakoista kavereiksi -kirjassakin. Asutuslakien pohjalta jaettiin lukumääräisesti enemmän tontteja ja tiloja muille kuin siirtolaisille.

Selvittämistä olisi Sepon mielestä myös karjalaisten paluussa takaisin kotiseuduille jatkosodan aikana.

Yleisöpuheenvuoroissa Pekka Carlander kyseli onko karjalaisuus tarttuva tauti. Esimerkkinä hän käytti omaa mummoaan ja tätejään, jotka tulivat Viipurista evakkoina ja olivat umpikarjalaisia, vaikka mummo olikin syntynyt Teiskossa.

Karjalan Liiton hopeisen ansiomerkin sai Urjalan Karjalaisten puheenjohtaja Eija Järvinen, pronssisella ansiomerkillä palkittiin Antero Närvänen, Maija Lintula, Asko Viholainen, Jorma Järveläinen ja Tuula Ahola.

Kunniamerkit jakanut Karjalaisseurojen Etelä-Hämeen piirin puheenjohtaja Harri Hatakka muisteli, miten koulun alkaessa äiti neuvoi puhumaan ihmisiksi eli välttämään murretta. Kun opettaja tunnilla kysyi, mikä tämä on taltta kädessään, Harri vastasi temmi. "Olin sen jälkeen temmi monta viikkoa."

Iltamien musiikkiohjelmasta vastasivat Jari Mustajärvi sekä Humppilasta tulleet vieraat Jorma ja Jukka Rämö ja Tenho Kurka.

Muolaa Talvisodan keskiössä

Veli-Matti Halonen, Lauri Haaja ja Heimo Järveläinen luovuttivat Ilmari Hakalalle Marttii Saarennon kirjan Kymenlaaksolaisrykmentin mukana talvisodassa. Kuva Jukka Paavilainen

Mitä tapahtui Muolaassa Talvisodan päivinä? Vastauksen antoi sotahistorioitsijaksi ryhtynyt everstiluutnantti evp. Ilmari Hakala maaliskuun alun Muolaa-illassa Helsingissä. Tilaisuus veti Kampin palvelukeskukseen ennätysyleisön. Alustaja sai kiitoksena Urjalan Karjalaisilta yhdistyksen julkaiseman kunniapainoksen Martti Saarennon kirjasta Kymenlaaksolaisrykmentin mukana Talvisodassa.

Hakala muistutti, miten sotatapahtumiin Muolaassa vaikutti pitäjän sijainti: päätiet kulkivat sen kautta. Hakala painotti niin ikään sitä, miten Sortavalassa ilmestyneessä Suojeluskunnan lehdessä "Rajan Turvassa" Kustaa Sihvo otti jo 1938 esiin sodan uhan Euroopassa. Samalla kirjoittaja kiinnitti huomiota siihen, miten venäläiset rakensivat uusia teitä Suomen rajalle.

Osittain tämän artikkelin vauhdittamina alkoivat kesällä 1939 vapaaehtoiset linnoitustyöt, joilla oli Hakalan mukaan yllättävän suuri suosio. Etukäteen oli ajateltu, että niihin osallistuisi päivittäin 2000 henkeä, mutta vapaaehtoisia oli paikalla kaksinkertainen määrä.

Töiden tavoitteena oli, ettei venäläisille jäisi vapaata hyökkäysuraa. Nykyisin linnoitusrakenteet tunnetaan Mannerheim -linjana. Linnoitustöihin osallistui 70 000 miestä ja 2 000 naista ja niitä jatkettiin vapaaehtoisvoimin aina 12.10. asti, jolloin tuli kutsu ylimääräisiin harjoituksiin.

Hakalan mukaan linnoitusvaiheessa oli kyse myös ensimmäisestä kohtaamisesta karjalaisten ja muiden suomalaisten kesken. Kannaksella jopa pelättiin, osaavatko vieraat käyttäytyä rajalla. Jotkut siellä kävivätkin näyttämässä takapuoltaan.

Muolaassa oli viisi linnoitustyömaata, joista tärkein oli Parkkilan alueella.
Hakalan mukaan Punnusjärven ja Vuoksen välisen linnoitustyömaan kiviesteet näkyvät edelleen Pasurinkankaalla. Salmenkaita -joella tehtiin myös linnoitustöitä, mutta pääosin pohjoisrannalla Äyräpään puolella. Siitäkin on jälkiä maastossa.

Huolta Suomen tulevaisuudesta lisäsi Saksan ja Neuvostoliiton solmima Molotov-Ribbentrop -sopimus. Saksan hyökkäys Puolaan 1.9. johti Suomessa valmiuden nostoon. Muolaan suojeluskunta harjoitteli sitä, miten nopeasti miehet saataisiin asemiin rajalle. Siihen meni Hakalan mukaan kuusi tuntia.

Kutsu ylimääräisiin harjoituksiin 12.10. toi Muolaaseen Polkupyöräpataljoona 5:n, joka koostui Mikkelistä tulleista varusmiehistä. Lisäksi pitäjässä oli alueen omista miehistä koottu erillinen pataljoona. Muutamaa päivää myöhemmin Muolaaseen tuli vielä 11. divisioonan joukkoja Kymenlaaksosta.

Samoihin aikoihin alkoi evakuointi, mutta kun mitään ei tapahtunut, evakkoon lähteneet palasivat takaisin. Kun Mainilan laukaukset ammuttiin 26.11., Neuvostoliiton vastaisella rajalla oli vain vakinaisia rajajoukkoja ja erillisen pataljoonan miehiä. Muualta Suomesta tulleet joukot olivat ryhmittyneet juuri Mannerheim-linjalle.

Kymenlaaksosta Muolaaseen tulleet kolme rykmenttiä -- jokaisessa oli 3 500 miestä -- jatkoivat linnoitustöitä. Osana linnoitusta Salmenkaidan Äyräpäänjärven puolelle tehtiin pato, jolla vesi nostettiin niin, ettei alueita voinut käyttää ennen kuin talvi jäädytti alueet.

Kun varsinainen hyökkäys alkoi 30.11., ensimmäiset venäläiset olivat Muolaassa jo 2.12. Hakalan mukaan syynä nopeaan etenemiseen oli Mannerheimin ja kenraali Östermanin erimielisyys siitä, taistellaanko rajalla vaiko siellä, mihin miehiä oli ryhmitetty. Mannerheim olisi halunnut, että vastarintaa olisi ollut jo rajalla, Östermanin mielestä kannatti sotia pääpuolustuslinjalla.

Hakalan mukaan suomalaiset ryhtyivät tiukkaan puolustukseen, vaikka tiesivätkin, että ollaan alivoimaisia. Ensimmäisen kerran Muolaa mainitaan Päämajan tilannetiedotteessa 12.12., jossa kerrotaan edellisen päivän tapahtumista. Tiedote toteaa, kuinka vihollinen on hyökännyt kiivaasti ja kovia taisteluja on käyty erityisesti kirkonmäellä. Hakalan mukaan kirkonmäet valikoituivat taistelupaikoiksi, koska niistä tiedettiin, että niihin voi kaivaa asemia.

Seuraavan kerran Muolaa mainitaan 15.12., jolloin todetaan vihollisen hyökänneen 14.12. etenkin Punnusjoella. Muutamaa päivää myöhemmin 18.12. kerrotaan vihollisen hyökkäävän Muolaanjärven ja Kaukjärven välillä. Nykyisin tämä Kaukjärven alue tunnetaan Summana, mutta tuolloin käytettiin Kaukjärven nimeä. Suomalaisten ilmoitettiin tuhonneen 26 panssarivaunua.

Hakalan mukaan venäläisillä oli 60-80 tykkiä jokaisella rintamakilometrillä eli 12 metrin välein. Näin 10 kilometrin matkalla oli enemmän tykkejä kuin koko Suomen armeijalla, jolla tykkejä oli vain 420 kappaletta. Hakalan sanoin suomalaiset alkoivat tässä vaiheessa olla pinteessä.

Seuraavina päivinä tilannetiedotuksissa puhutaan edelleen Muolaanjärven ja Kaukjärven taisteluista kunnes 23.12. todetaan, että rintamalla on suhteellisen rauhallista. Venäläisten hyökkäys pysähtyi 22.12., vaikka sen jälkeen venäläiset tekivät vielä ensimmäisen yöhyökkäyksen 23.12.. Suomalaiset ryhtyivät 23.12. vastahyökkäykseen Perkjärven alueella. Hakalan mukaan se epäonnistui täysin, koska ei ollut harjoiteltu, kuinka johtaa 35 000 miehen joukkoja taistelussa. Tätä ei kuitenkaan kerrottu julkisuuteen.

Joulupäivän tilanteesta todetaan, että Kannaksella on suhteellisen rauhallista. Kannaksella sen paremmin kuin Päämajassa Mikkelissä ei Hakalan mukaan tiedetty, että pari päivää aikaisemmin Moskovassa oli juhlittu Stalinin syntymäpäiviä. Alun perin tarkoituksena oli ollut viettää niitä Helsingissä. Nyt Stalin antoi käskyn, että hyökkäys keskeytyy kunnes saadaan niin paljon voimia, että Suomen valtaamisessa varmasti onnistutaan.

Hakala kiinnitti huomiota myös siihen, kuinka suomalaiset pitkään ihmettelivät, miksi neuvostojoukot hyökkäsivät niin kiivaasti Taipaleen alueella. Vastaus tuli 10 vuotta sitten, kun professori Ohto Manninen löysi ns. Terijoen hallituksen julistuksen, joka on päivätty 2.12.. Sitä ei ole suinkaan päivätty Terijoella vaan Käkisalmessa. Käkisalmen nimi on vedetty myöhemmin yli ja korvattu Terijoella. Neuvostojoukot pyrkivät Taipaleen kautta Käkisalmen kaupunkiin.

Kun Neuvostoliitto oli saanut riittävästi uutta voimaa, alkoi suomalaisten väsyttäminen jatkuvalla tulituksella vuorokauden ympäri. Helmikuun alussa suomalaiset olivat Hakalan mukaan lopullisen totuuden edessä. Kun sota alkoi, Neuvostoliitolla oli Petsamon ja Terijoen välisellä alueella 30 divisioonaa, ja jokaisessa oli 17-19 000 miestä. Suomalaisilla oli yhdeksän divisioonaa. Helmikuun alussa Neuvostoliitolla oli asemissa 48 divisioonaa, mutta suomalaisilla edelleen samat yhdeksän.

Lisäksi neuvostojoukoilla oli nyt 150 tykkiä jokaista rintamakilometriä kohti eikä sellaista ollut koettu koskaan aikaisemmin. Päämajan tiedotteessa vihollisen kerrottiin hyökänneen 9.2. Punnusjoen ja Pasurin alueella ja menettäneen samalla 700 miestä. 12.2. kerrotaan, että on tuhottu noin 100 panssarivaunua.

Taistelut olivat Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alku, jossa tykeillä ja panssareilla tulitettiin Muolaanjärven ja Kaukjärven eli Summan väliä. Suomalaisten tiedotteessa kerrottiin, että vihollisen kaatuneita oli jäänyt tuhat Muolaanjärven jäälle. Joukot alkoivat kuitenkin väsyä ja Hakalan mukaan se näkyi tiedotteessa 16.2., jossa todettiin, että vihollinen onnistui tunkeutumaan asemiin. Hakala mainitsi, että hänen oma appiukkonsa oli tuolloin hevosmiehenä Pasurinkankaalla ja haki kaatuneita etulinjasta ja piti ajanjaksoa elämänsä ikävimpänä.

Mannerheim antoi 16.2. vetäytymiskäskyn ja uusi joukkojen väliasema oli Salmenkaidassa. Salmenkaidan tapahtumista tiedotteissa kerrottiin, että 23.-25.2. venäläiset menettivät tuhat miestä ja suomalaiset saivat sotasaalista.

Vaikka hyökkäyksiä pystyttiin torjumaan, tappiot olivat Hakalan mukaan raskaat. Kokonaisuutena Hakala arvioi, että sotapahtumat Muolaassa ovat jääneet Summan varjoon, vaikka myös Muolaa oli merkittävä taistelupaikka. Suomen armeijan tilasta kertoo paljon se, että sodan päättyessä tykistöllä oli jäljellä 250 kranaattia.

Anne Kuorsalo
_____________________________________________________

Evakkovaellus Urjalassa 10.7. 2010

Neljäs valtakunnallinen Evakkovaellus järjestetään ensi heinäkuussa Urjalassa.
Evakkovaellus on tunnematka, joka on kunnianosoitus kaikille evakoille ja
heidän selviytymiselleen.

Evakkovaellus on lauantaina 10.7. ja se kulkee Urjalan aseman läheltä Urjalan
kirkonkylään Laukeelaan. Kävelymatkaa on noin seitsemän kilometriä. Päävastuun
vaelluksen järjestämisestä kantaa Urjalan Karjalaiset ry. Lisäksi
järjestelyissä ovat mukana Evakkolapset ry ja eri yhdistyksiä Urjalasta.

"Halusimme Evakkovaelluksen Urjalaan, jotta myös ikääntyneet pääsisivät
vaellukselle, sillä moni Etelä-Suomessa asuva on pitänyt matkaa Virolahdella
järjestettyyn vaellukseen liian pitkänä", sanoo Eija Järveläinen, Urjalan
Karjalaiset ry:n puheenjohtaja. Lisäksi hän painottaa sitä, miten juuri Urjala
on ollut monelle evakolle ensimmäinen kosketus uusille asuinseuduille. Urjalan
asemalle tuli useita evakkojunia, joilla saapuneet sitten siirtyivät muihin
lähikuntiin.

Evakkovaelluksen avajaisiin suunnitellaan näytelmäkohtausta, jossa evakoita
"huutokaupataan". Eräänlainen huutokauppa oli todellisuutta evakoiden
saapuessa, kun paikalliset isäntäperheet saattoivat valita keitä ottivat
taloihinsa asumaan.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta Talvisodan päättymisestä. Eija Järvinen
viittaa siihen, miten vuosipäivänkin takia on hyvä pysähtyä miettimään sitä,
miltä tuntui kun kotiseutu oli pakko jättää eikä tulevasta tiedetty aina edes
sitä, missä on seuraava yösija.

Aikaisemmille Evakkovaelluksille on osallistunut useita satoja vaeltajia.
Evakkovuosien tunnelmaa on viritetty pukeutumalla sotavuosien asuihin, mutta
evakkovaellukselle voi yhtä hyvin osallistua myös nykypäivän vaatteissa.
Vaellus päättyy Laukeelassa kenttälounaaseen ja kenttähartauteen.

Evakkovaellus on maksuton tapahtuma. Ruokailusta ja bussikuljetuksesta autojen
parkkipaikalta avajaispaikalle peritään maksu.

Vaellus on järjestetty aikaisemmin kolme kertaa, kahdesti Virolahdella ja
kerran Lohjalla.

15. MUISTOJUHLA Muolaassa 2007
-muistojen, muistelemisen ,menneiden sukupolvien ja sanakarivainajien juhla

Sunnuntai 1.7.
Aamulla aurinko paistoi kirkkaasti Karjalan taivaalla. Hyvä niin, sillä avaran taivaan alla, Muolaan kirkon raunioilla, kuin myös Kyyrölän kirkon paikalla Muistojuhlan vietto ulkoisilta puitteiltaan oli kunnossa.
Juhlaväki laittautui eri puolilla Karjalaa yöpymispaikoissaan parhaimpiinsa ja mielet juhlaan virittyneinä kapusi linja-autoihin. Toiviomatka, sunnuntaiaamun kirkkomatka, Muolaan kirkolle saattoi alkaa.

Muistojuhla Kyyrölässä

Juhla alkoi 12.00 paikallista aikaa Kyyrölän kirkon paikalla. Muistomerkillä oli lippuvartio ja airueet.
Alkusoiton jälkeen rovasti Aleksander Korelin toivotti läsnäolijat tervetulleiksi.
Yliluutnantti Vesa Perälän laulun jälkeen alkoi Ortodoksinen Litania, jonka toimitti rovasti Korelin.
Muolaalaisten Seuran ja Kyyrölä-kerhon laskemien sepelten ja loppusoiton jälkeen juhlaväki siirtyi Muistolehtoon laskemaan omat kukkatervehdyksensä. Tilaisuus päättyi rukoukseen, jonka piti rovasti Aleksander Korelin.
Juhlamenojen ohjaajana tilaisuudessa toimi Antonina Sosunov-Perälä.

Muistojuhla Muolaan kirkkomäellä ja sankarihaudoilla

Paikalla oli lippuvartio ja airueet.
Juhla alkoi A.von Gothen Hymnin sävelin. Sen soittivat yliluutnantti Vesa Perälä, luutnantti Manu Uotila ja sotilastoimihenkilö Pekka Laurikka. Juhlaväki hiljentyi Muolaan kirkon paikalla musiikin alkaessa soida. Mitä kenenkin päässä tuolloin liikkui, se olkoon jokaisen oma asia, mutta soiton tauottua hiljaisuus oli syvä. Hetken saattoi kuulla vain lintujen laulua ja lehtien havinaa.

Eija Järvinen toivotti avauksessaan kaikille mieliin painuvaa ja muistorikasta juhlaa.

Menneiden sukupolvien muistomerkin siunaus

Koska kirkko ja hautausmaa tuhoutuivat, ei esi-isien hautoja voi enää paikantaa. Kadotettujen hautojen sijaan kirkkomäelle pystytettiin muistokivi ajatuksena, että sen äärellä jokainen voi halutessaan hiljentyä muistelemaan omia omaisiaan ja ystäviään tai laskemaan kukkatervehdyksensä. Kiveen on kaiverrettu Kadonneiden Pyhän Ristin kivien symbolit.
Kiven siunasi tehtäväänsä pastori Jussi Lahti.
Siunauspuheessaan hän totesi, että Jumala tietää tarpeemme menneiden sukupolvien ja poisnukkuneiden rakkaittemme edessä, kuinka muistaminen monin tavoin koskettaa meitä ja elämäämme yksityisinä ja yhteisinä muistoina. Saamme nyt kiitoksella ottaa vastaan kiven, jonka äärellä meillä on lupa ja mahdollisuus muistella poisnukkuneita rakkaitamme ja kunnioittaa heidän muistoaan.

Kiven siunaamisen jälkeen Muolaalaisten Seura laski seppeleen muistomerkille sekä 1918 Vapaudenpatsaalle.

Juhlavieraiden toivottiin ottavan jo tässä juhlassa käyttöön tapa laskea vastasiunatulle kivelle omat kukkatervehdyksensä. Näihin hiljaisiin ja koskettaviin tervehdyskäynteihin varmasti jokainen läsnä ollut otti ajatuksissaan osaa.

15-vuotiskatsaus

Muolaalaisten Seuran puheenjohtaja Jorma Rämö kertasi puheenvuorossaan Vainajien Muistojuhlan tähänastisen historian.
Puheessaan hän mm. muisteli miten kaikki sai alkunsa siitä, kun Suomen ja Venäjän Federaation välillä solmittiin sopimus siitä, että sotilashautausmaiden kunnostaminen on mahdollista myös täällä Muolaassa. Perustettiin muistomerkkitoimikunta, Viljo Luukka, Eugen Usano, Ensio Toikka ja myöhemmin myös Veikko Järvinen, jonka tehtäväksi tuli suunnitella Muolaan kirkkomaille muistomerkit sekä käydä neuvottelut paikallisten viranomaisten kanssa.
Ensimmäiset juhlat, silloisesta nimeltään Kaatuneiden Muistojuhlat vietettiin 15.5.1994.
Hautausmaahoitokunta perustettiin 1996. Aaro Närvänen valittiin sen vetäjäksi, muina jäseninä Maija ja Paavo Uschanov, jotka hoitivat muolaalaisten asioita ansiokkaasti. Erikseen hän muisteli poisnukkunutta Aaro Närvästä, joka hoiti Muolaan kirkkomaita kuin omaansa, kunnioituksella ja rakkaudella sairastumiseensa saakka.
1998 allekirjoitettiin paikallinen sopimusasiakirja kirkkomaiden kunnostamisesta. Syksyllä alettiin kunnostaa alueita Muolaan kirkolla ja Kyyrölässä. Tarkoituksena saattaa paikat maisemaltaan kauniiksi ja sellaisiksi, että niillä voi liikkua. Myös Kangaspellolla aloitettiin maaston raivaustyöt.
Vuonna 2000 pystytettiin, lupa saatua, suuri risti Muolaan kirkon alttarin paikalle ja Kyyrölään aidattiin muistolehto sekä pystytettiin risti. Kangaspellon kirkon paikalla ollut risti uusittiin.
Muolaan ristiä pystytettäessä löydettiin yllättäen kirkon peruskivi, jossa oli vuosiluku 1849. Kivi on nykyään ristin vieressä.
Kun kirkon rauniot saatiin tasoitettua voitiin muistojuhlia alkaa pitää myös kirkon paikalla. Tuolloin juhla muuttui koskemaan kaikkia Muolaan hautausmaihin haudattuja, ei pelkästään sankarivainajia ja nimi muutettiin Vainajien Muistojuhlaksi.
Muistomerkkitoimikunta lakkautettiin, kun sen tehtävä tuli täytettyä 2000-luvulla. Hautausmaahoitokunnan muodostivat Aaro Närvänen ja Pekka Moisander. Aaron poismenon jälkeen vetovastuu on Pekalla.

Ihmeellinen on myös Vapaussodan muistomerkin tarina. Muistojuhlilla 2002 venäläinen mies tuli kertomaan, että oli siirtänyt tältä kirkkomaalta suuren kiven ystävänsä kanssa. Kivessä oli suomen kielistä tekstiä. Asia tutkittiin ja Terijoelta, Jalkalan kylästä, erään talon takapihalta kivi löytyi.
Muistomerkki siirrettiin takaisin omalle paikalleen 2004. Niin päättyi kiven pitkäksi venynyt evakkomatka.

Jorma Rämö totesi, että lukuisten talkoolaisten kädenjälki on nähtävissä kunnostetuilla kirkkoalueilla. Hänestä tuntuu, että tällä hetkellä ei voi paljoa enempää tehdä, paitsi hoitaa alueita kuten tähänkin saakka kuten omiamme. Vaikka paikalliset isännät vaihtuvat, toivottavasti yhteistyö säilyy ja he kunnioittavat edelleen tehtyjä sopimuksia ja meille tärkeät kirkkomaat pysyvät tällaisina miksi me olemme ne tehneet. Hän päätti puheenvuoronsa Viljo Luukan kirjoittamaan : Muolaan kirkkomäestä on muodostunut meille kaikille yhteinen koti. Koen sen pyhiinvaelluspaikkana – mielentilana, johon kuuluu tunne ” nyt olen perillä”.

Kauniisti kaikui virsi Jo joutui armas aika.

15. kerran kunniaksi

Juhla oli tavallistakin juhlavampi. Toisen kerran muistojuhlan yhteydessä vietettiin Muolaan kirkossa Herran Pyhää Ehtoollista. Ensimmäinen kerta oli viisi vuotta aiemmin.
Hartauspuheen piti pastori Kaiju Himanen. Hän kosketteli puheessaan myös muistoja ja niiden merkitystä meille. Hän kertoi hallussaan olevasta valokuvasta, jossa isovanhempansa seisovat vastavihittynä avioparina Muolaan kirkon rappusilla juhannuksena 1936. Isoisä palasi tuohon kuvaan kirjeessään 4.1.1940 vaimolleen, siinä hän totesi, ” sodan kauheuksia on turha selostaa, Muolaan kirkko on kivirauniona, mutta säilytä kuva, joskus se vielä kertoo niistä onnen päivistä, joita silloin elimme”.
Muistot nostavat esille iloa ja kiitollisuutta, toisinaan kipeitä asioita, mutta meidän on opeteltava ottamaan elämä vasaan sellaisena kuin se meille annetaan, sillä Jumala on meitä kohtaan hyvä ja armollinen, sanoi Himanen kutsuen juhlaväen luottavaisesti Hänen eteensä.

Hiljaisuuden vallitessa vaelsi väki kohti HPE:ta varten rakennettua yksinkertaista alttaria.
Mitä muistoja ihmisten mielissä liikkuikaan, tunnelma oli harras ja aiheutti ihmisissä voimakkaita liikutuksen tunteita. Yhtenä ehtoollisavustajana sai allekirjoittanut jo toistamiseen kokea miten voimakkaasti ehtoollisen vietto Muolaassa monien vuosikymmenten jälkeen vaikutti. Se tunne säilyy mielessä pitkään. Muina ehtoollisen jakajina toimivat pastori Jussi Lahti, Riitta Himanen, Timo Mäkeläinen ja Tuula Mäkeläinen.

Ehtoollisen jälkeen Kaiju Himanen ja Vesa Perälä lauloivat Oi muistatko vielä sen virren.
Loppuvirren aikana on tullut tavaksi kerätä kolehti kirkkomaan kunnostamiseen. Niin tehtiin nytkin.

Sankarihaudoilla

Lipun ja airueiden kunnioittamalla muistomerkillä kuultiin alkusoittona Karajalan Kunnailla.
Muolaalaisten Seura, Kyyrölä-kerho laskivat seppeleet. Kukkatervehdyksiä toivat myös monet matkalla olijat.
Kaiju Himanen johdatti yhteiseen rukoukseen.
Viimeistään silloin, kun Vesa Perälä aloitti puhaltimien säestämänä laulun Veteraanin iltahuuto, tuntui, että linnutkin jäivät kuuntelemaan. Liikutus juhlaväen keskuudessa oli suuri, moni käsi tapaili silmänurkkaa useaan otteeseen.
Päätössanoissaan Muolaan kirkon juhlamenojen ohjaaja Eija Järvinen totesi olevansa onnellinen ja kiitollinen, että jälleen saatiin pitää muistojuhla rakkaassa Muolaassa kauniissa säässä. Hän kiitti kaikkia mukana olleita ja toivotti turvallista kotimatkaa, joka joillekin jatkui vielä omille kotiseuduille, toisille jo takaisin Suomeen.
Tilaisuus päättyi loppusoittoon: Oi kallis Suomenmaa.

Eija Järvinen

Vaikuttava Muolaan pitäjuhla kokosi 600 juhlijaa Urjalaan 2005

Iltajuhlassa julkaistiin uudet Punnuksen ja Telkkälän kyläkirjat

Jorma Susi saarnasi messussa urheilukentällä
Kuvia juhlista löydät täältä
Juhlan puheita voit lukea tästä linkistä
Seppepartioista kuvia

Iltajuhlan eturivissä Jorma Susi puolisoineen, Kauko Keränen, Hannu Maijala, Eija Järvinen, Hannu Kontio, Jorma Rämö ja Riitta Himanen. Toisessa kuvassa laulamassa Halkivahan pojat Terttu Jussilan säestämänä.

 

Muolaan juhlat Urjalassa 30.-31.7. 2005

Jumalanpalvelus urheilukentällä	Seppelepartio lähdössä.
Partitiot Urjalan ja Halkivahan sankarihaudoille lähdössä.	Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki vartijoineen.
Urjalan sankarihaudalla.	Seppele Karjalaan jääneiden muistolle.
Seppele sankarihaudalle.

Ohjelma

Lauantaina 30.7.2005

16.00 Muolaalaisten seuran vuosikokous Kirkonkylän koululla.

18.30 Iltajuhla
Virsi 571 eli suvivirsi
Tervehdyspuhe Eija Järvinen, Urjalan Karjalaisten sihteeri
Laulua, Katariina Järvinen säestää kanttori Terttu Jussila
Kunnan tervehdys, kunnanjohtaja Hannu Maijala
Punnuksen kyläkirjan esittely, Anne Kuorsalo
Telkkälän kyläkirjan esittely, Viljo Äikäs
Lausuntaa, Asko Viholainen
Laulua, KAri Järvinen, Markku Lempinen ja Jukka Näppilä
Iltahartaus, Kirkkoherra Kauko Keränen
Iltavirsi 555, Oi herra luoksein jää
Juhlan juontajana Seppo Pirhonen

Sunnuntai 31.7.2005

10.00 Ehtollisjumalanpalvelus keskusurheilukentällä( huom paikka)
Saarnaa pastori Jorma Susi, liturgina rovasti Kauko Keränen
Tekstin lukijoina Maija Lintula ja Jaakko Kuisma

Seppelepartiot lähtevät:
Karjalaan jääneiden muistomerkille
Urjalan sankarihaudalle
Halkivahan sankarihaudalle

10.00 Ortodoksinen liturgia seurakuntatalolla

13.30 Pääjuhla Kirkonkylän koululla

Musiikkia, Narvan soittokunta
Karjalaisten laulu, yleisö ja soittokunta
Tervehdyssanat, Muolaalaisten seuran puheenjohtaja Jorma Rämö
Laulua, Katariina Järvinen säestää Mikko Helenius
Juhlapuhe, päätoimittaja Martti Seppänen
Laulua, Mikko Helenius
Jo Karjalan kunnailla, yleisö ja soittokunta

Väliaika

Musiikkia, Narvan soittokunta
Hämäläisten laulu, yleisö ja soittokunta
Laulua, Katariina Järvinen, säestää Mikko Helenius
Lausuntaa, Eija ja Kari Järvinen
Laulua, Mikko Helenius
Päätössanat, Someron karjalaisten edustaja
Maamme, yleisö ja soittokunta
Juhlan juontjana Seppo Pirhonen