Eija Järvisen tervehdyspuhe Muolaan juhlassa Urjalassa 29.7.2012
Hyvät juhlavieraat!
Olen iloinen saadessani toivottaa teidät tervetulleiksi Muolaan pitäjäjuhlaan ja tänne Urjalaan.
Toivotan teidät tervetulleeksi Muolaalaisten seuran ja Urjalan Karjalaseuran puolesta, yhtä lämpimästi ja tasapuolisesti.
Huomaatteko muuten, että Urjalan karjalaseura on meidän uusi nimemme. Se on alkukesällä hyväksytty yhdistyksen uudeksi nimeksi.
Toivomme, että nimimuutos rohkaisee kaikkia karjalaisuudesta ja karjalasta kiinnostuneita liittymään mukaan toimintaan.Edellisen kerran Urjalassa järjestetyt juhlat vuonna 2005 olivat vielä kaksipäiväiset, viimeisen kerran. Sen jälkeen lopullisesti todettiin, että kaksipäiväiset juhlat alkavat olla liian rankat harvenevalle järjestäjäjoukolle kuin myös ikääntyvälle juhlakansalle. Muutosta pohdittaessa eniten oltiin huolissaan siitä, miten kaikki tarpeellinen saadaan mahtumaan samaan päivään. Nyt tuntuu siltä, että tehty ratkaisu oli ihan hyvä ja juhlamme on edelleen säilyttänyt sekä arvokkaan, että viihdyttävän luonteensa ja uskoakseni teille on jäänyt myös aikaa kuulumisten vaihtoon ja niin tärkeään haasteluun.
Mitä meille kuuluu tänään.
Kun Muolaalaisten seura perustettiin yli 60 vuotta sitten Muolaan väki, kuten koko karjalainen väestö eli valtavan hämmennyksen aikaa heitä kohdanneiden suurten muutosten jälkeen.
Heti tuolloin ymmärrettiin, että on äärettömän tärkeää vaalia sitä, mitä on jäljellä. Ei tullut mieleenkään unohtaa ja hävittää omia juuria vaan päätettiin hoitaa ja pitää ne elinvoimaisina.
Perustettiin pitäjäseuroja ja karjalaseuroja tätä tehtävää varten ylläpitämään yhteenkuuluvaisuutta ja vaalimaan muistoja ja perinteitä. Kuluneet vuodet ovat osittaneet, että päätös oli oikea.Vuosikymmenten ajan Muolaalaisten seuran suurin tapahtuma on ollut vuotuinen pitäjäjuhla. Muistan itsekin omasta lapsuudestani, miten tärkeä asia Muolaan juhlat olivat, siellä tavattiin kaikki entiset naapurit, sukulaiset ja kylänväki, vaihdettiin kuulumiset ja haastettiin ja haastettiin, joskus jopa tuntui, että juhlaohjelma, vaikka hienoa olikin, häiritsi karjalaisten sosiaalista kanssakäymistä. On hienoa, että juhla kokoaa edelleen näin paljon väkeä yhteen, mutta on luonnollista, että alkuvuosien yli 2000 kävijän määriin ei enää ylletä.
Kiitettävän paljon meitä on edelleen koolla nytkin, minkä ilokseni voin todeta.Kun rajat itään aukenivat, alkoi kotiseutumatkailu,. Kun kotipaikoilla oli vierailtu alettiin kaivata yhteisille pyhille paikoille, kirkkomaille.
Pitäjäseurojen toimesta aloitettiin neuvottelut muistomerkkien pystyttämisestä. Niin Muolaassakin. Muolaalaisten seura sai tuolloin toiminnalleen juuriemme kunnossa pitämiseksi uuden muodon. Pitäjäseuran toiseksi tärkeäksi tehtäväksi tuli kirkkomaa-alueiden hoito entisessä Muolaassa sekä hyvien suhteiden ylläpitäminen nykyisen hallinnon kanssa ja väestön kanssa. Aluksi hoidettiin sankarihauta-alueita ja pystytettiin sankarivainajien muistomerkit Muolaan luterilaiselle hautausmaalle ja Kyyrölän ortodoksihautausmaalle.
1992 tehtiin taas ensimmäisen kerran ennen kokematonta. Tuolloin kokoonnuttiin ensimmäisen kerran 48 vuoteen Muolaassa sankarivainajien muistojuhlaan.
Siitä lähtien on työ entisessä Muolaassa jatkunut ja saanut jatkua.
Vuosittain on kirkkomaa-aluetta talkoovoimin ja nykyisten isäntien kanssa hyvässä yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä raivattu ja kunnostettu. Tänä vuonna on Muolaan kirkkomaalla tehty erityisen paljon talkootyötä.
Perushuoltotöiden lisäksi siellä keväällä raivattiin esiin pätkä talvisodan aikaista juoksuhautaa ja otettiin esille ruumishuoneen kivijalka sekä useita hautakiviä. Välillä, kun puskista löytyy kokonainen rivi kaatuneita hautakiviä tunteet saavat vallan ja tulee halu nostaa ne kaikki pystyyn ja suojella niitä. Siellä toimiessamme tiedämme olevamme vieraalla maalla ja oikeutemme toimia siellä ovat rajalliset, vieraan oikeudet. Tämän vuoksi toimimme siellä nykyisiä isäntiä kunnioittaen, lupaa kysyen ja paikallisen hallinnon kanssa neuvotellen.. tänä keväänä pystytimme sinne kuva- ja opastauluja, joissa kerrotaan suomeksi ja venäjäksi alueen historiasta. Uskomme ja toivomme, että historia kiinnostaa myös paikallisia ihmisiä ja yhteistyö alueen suojelemiseksi saa jatkua.Kesäkuussa vietettiin Muolaan kirkkomaalla 20. vainajien muistojuhlaa ja Muolaan viimeisen kirkon 160 juhlaa. Ennen varsinaista juhlaa vieraat saivat osallistua opastettuun kiertokävelyyn hautausmaa-alueella. Ensimmäisen kerran muistojuhlassa vieraat voivat istua penkeillä, jotka saatiin lahjoituksena niin Suomesta kuin Säkkijärven sahalta. Muistojuhlassa vietettiin Herran Pyhää Ehtoolista kolmannen kerran sotien jälkeen.
Juhlasta saatu palaute on ollut koskettavaa. Mukana olleet ovat kokeneet sen voimakkaana, liikuttavana ja syviä tuntoja herättävänä.
Tässä yhteydessä haluan kiittää lämpimästi kaikkia talkootyöhön osallistuneita. Ilman talkoolaisten lukuisten tuntien ja päivien mittaista työtä alue ei olisi niin kaunis kuin se nyt on ja siitä saamme kiitosta kaikilta siellä poikkeavilta. Tämä hyvä palaute olkoon palkitsevana kiitoksena kaikille. Kiitos myös kaikille tapahtumaan osallistuneille.Tänä päivänä Muolaan nimissä toimitaan monella taholla. Juuret Muolaassa tapahtumat kokoavat Helsingissä runsaasti ihmisiä yhteen, samoin Kyyrölä- kerho sekä Ylä-Kuusaan kansakoulupiirin kerho, joka viettää aivan pian 20 -vuotis juhlaansa, josta jo etukäteen lämpimät onnittelut, toimivat aktiivisesti, mistä kiitos ahkerille vetäjille. Forssan museossa Muolaan osasto kiinnostaa yleisöä kovasti. Museo menee vuoden vaihteessa remonttiin ja museon johto onkin toivonut muolaalaisten seuralta apua uuden näyttelyn kehittämiseksi. Lämmitti kyllä mieltä, kun meille kerrottiin, että Muolaan osastosta halutaan yksi keskeisimmistä näyttelyistä. He toivoivat mm. uuteen näyttelykokonaisuuteen valokuvia ja muuta aineistoa erityisesti uusille asuinsijoille rakentamisesta, asettumisesta jne. Sellaista materiaalia, jota teiltä kaikilta saattaa löytyä ja tässä sitä on hyvä peräänkuuluttaa.
Muolaa ja muolaalaisuus kiinnostaa edelleen ja yhä uusia ihmisiä.
Toivon, että näin jatkuu edelleen. Toivon, että tallennatte tietoa. Te, jotka nyt muistatte olette avainasemassa. Kirjoittakaa kaikki omia muistojanne ja kokemuksianne muistiin, sillä muuten ne unohtuvat. Uskon, että ajan kuluessa jokainen muisto juuristamme ja historiastamme on kultaakin kalliimpi.Olen sanonut ennenkin, mutta sanon nytkin, että Muolaa elää. Se elää muistoissamme ja sydämissämme, ei se sieltä mihinkään katoa, meidän tärkeä tehtävämme on siirtää se yhä uusiin sydämiin.
Toivotan teidät vielä kerran tervetulleiksi ympäri Suomen yhteen muolaalaisuuden merkeissä tänne Urjalaan.
Toivon teille oikein hyvää ja mieleenpainuvaa juhlaa.=========================================================================================
Kesäiset terveiset kaikille!
Urjalan Karjalaseura ry toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi toimintaamme mukaan!
Yhdistyksemme nimi on muuttunut. Nimenmuutoksella halutaan korostaa sitä, että yhdistys on avoin kaikille Karjalasta ja karjalaisuudesta kiinnostuneille. Kotisivumme löydät edelleen vanhalla nimellä. Nimenmuutos on yhdistysrekisterissä parhaillaan vahvistettavana.
Kulunut vuosi oli tapahtumarikas ja antoisa. Kiitos kaikille mukana olleille!Tulevia tapahtumia:
29.7. vietetään Muolaan pitäjäjuhlaa Urjalassa. Juhla alkaa ehtoollisjumalanpalveluksella Urjalan kirkossa ja jatkuu ruokailun, vuosikokouksen, pääjuhlan ja iloisten tapaamisten merkeissä Kirkonkylän koululla. Juhlapuhujana on Karjalan Liiton kunniapuheenjohtaja Markku Laukkanen.
Huomioikaa myös muualla järjestettävät pitäjäjuhlat.
Osallistumme Pentinkulmanpäivien järjestelyihin tuttuun tapaan.
Syksyllä menemme yhdessä teatteriin tai konserttiin.
Pyhäinpäivänä on seppeleenlasku Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä sekä kirkkokahvit seurakuntatalolla. Itsenäisyyspäivänä lasketaan seppeleet sankarihaudoille.
Pikkujoulu vietetään, mutta missä ja keiden kanssa on vielä avoinna.
Juuret Muolaassa tapahtumiin osallistumisista päätetään, kun tiedetään syksyn ja kevään ohjelma.
Järjestämme vuoden aikana karjalaisia teemailtoja, aiheina mm. ruoka, perinteet, puhdetyöt, käsityöt.
Lounais-Hämäläisiin yhteistapahtumiin osallistumme edelleen.Julkaisemiamme kirjoja on vielä jäljellä, mikäli kaipaatte esim. lahjavinkkiä!
Jäsenmaksu on 12 €.
Tulevista tapahtumista ilmoitetaan lehdessä ilmoituksin ja seurapalstalla.
Kotisivut www.urjalankarjalaiset.fi pitää myös teidät ajan tasalla. Sivustoa ylläpitää Seppo Pirhonen.Toivotamme kaikille innostavaa ja toiminnallista aikaa!
Tervetuloa toimintaan mukaan!Urjalan Karjalaseura ry
______________________________________Muolaan juhlat Urjalassa 29.7.2012
Ohjelma
Ehtoollisjumalanpalvelus, joka toteutetaan kansanlaukirkkona
Urjalan kirkossa klo 10.00
Saarnaa pastori Jorma Susi
Liturgina kirkkoherra Kauko Keränen
Kanttori Terttu Jussila
Laulu Kari JärvinenMessun jälkeen lähetetään seppelepartiot Urjalan ja Halkivahan sankarihaudoille sekä Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille.
Saatesanat Kauko KeränenOrtodoksinen liturgia
Seurakuntatalolla klo 10.00Ruokailu 12.00 alkaen
Kirkonkylän koulullaMuolaalaisten Seuran vuosikokous
klo 13.30 Kirkonkylän koululla
Pääjuhla
klo 14.00
Musiikkia Narvan Soittokunta
Yhteislaulu Karjalaisten laulu
Tervehdyssanat Muolaalaisten Seuran ja Urjalan Karjalaseuran
puheenjohtaja Eija Järvinen
Urjalan kunnan tervehdys Kunnanjohtaja Hannu Maijala
Laulua Muolaanjärven valssi, oopperalaulaja Raimo Mero
Juhlapuhe Karjalan Liiton kunniapuheenjohtaja
Markku Laukkanen
Laulua Korsupojat
Yhteislaulu Karjalan kunnaillaVäliaika
Musiikkia Narvan Soittokunta
Yhteislaulu Hämäläisten laulu
Hämäläinen puheenvuoro Professori Seikko Eskola
Laulua Korsupojat
Tanssiesityksiä
Päätössanat Someron Karjalaseuran edustaja
Seurakunnan tervehdys Kirkkoherra Kauko Keränen
Yhteislaulu MaammeTilaisuuden juontaja Seppo Pirhonen
__________________________________________________________________________________________________
Vuoden karjalainen kyläkirja on "Paluu muistojen Muurilaan"
Vuoden 2011 karjalainen pitäjä- ja kyläkirja on "Paluu muistojen Muurilaan". Kirja palkittiin lauantaina 19.11. Karjalan Liiton pitäjä- ja sukumarkkinoilla. Arvonimestä kisasi 17 tänä vuonna ilmestynyttä menetetystä Karjalasta kertovaa kirjaa. Valinnan teki Karjalan Liiton liitovaltuuston puheenjohtaja Matti Puhakka.
Puhakan mukaan kirja on kirjoitettu vahvalla ja asiansa tuntevalla otteella. "Kirja antaa tietoa historiasta, alueen geopoliittisesta merkityksestä, luonnosta aina geologiaan saakka. Se antaa hyvän kuvauksen alueen kauneudesta ja sen asuttamisesta aina rakennusarkkitehtuuria myöten, myös kuvaus talvi- ja jatkosodasta sekä sotaan osallistumisesta tappioineen on vakuuttavasti kuvattu."
Kunniakirjan vastaanottaneet Seppo Pirhonen, Osmo ja Liisa Herrala, Kristiina Annala ja Ossi Muurinen Krjala-atlolla. Edessä paljon tietoja kirjaan antanut Eila Nurmikari.
Paluu muistojen Muurilaan ilmestyi syyskuussa Muurilan kyläkirjatoimikunnan julkaisemana. Sen on toimittanut Seppo Pirhonen. taitosta ja sivunvalmistuksesta vastasi Urjamedia/Seppo Pirhonen. Teos on painettu Saarijärven Offset Oy:ssä. Kirjatoimikuntaan kuuluivat puheenjohtajana Ossi Muurinen sekä jäseninä Kristiina Annala, Liisa ja Osmo Herrala, Tapani Herrala ja Taina Vartiainen.Kirjassa on 340 A4-kokoista sivua, 381 valokuvaa, 26 karttaa ja 11 taulukkoa. Se kertoo Karjalan Kannaksella Suomenlahden rannalla sijainneen Kuolemajärven pitäjän Muurilan kylän vaiheista esihistoriasta nykypäivään. Muurila tunnettiin Mikael Agricolan kuolinpaikkana, lentohiekastaan, Mannerheim-linjan alkupisteestä ja kesäisistä puolustusvoimien ilmatorjuntaleireistä.
Vuoden karjalaisessa kyläkirjassa kuvataan asukkaiden arkea ja juhlaa halki vuosisatojen niin sodan kuin rauhan aikoina painopisteen ollessa sotaa edeltävässä ajassa. Kirjan artikkelit antavat hyvän kuvan karjalaisesta elämänmenosta ja siksi kirja on mielenkiintoinen paitsi Muurilan kyläläisille kaikille karjalaisuudesta kiinnostuneille.
Kirjaa saa hyvin varustetuista kirjakaupoista ja suoraan Ossi Muuriselta p. 050-547 4566. Suoramyyntihinta on 35 euroa.
_______________________________________________
"Oli viisasta antaa pala maata"
Evakkoiltamat keräsi jälleen runsaan yleisön Urjalan kirkonkylän koululle. Karjalaisten ja hämäläisten yhteiselon vaiheita muisteltiin musiikin lomassa ja samalla Urjalan Karjalaisten aktiivijäsenille jaettiin Karjalan Liiton myöntämät ansiomerkit.
Iltamien teema oli tällä kertaa jatkoa syyskuussa 2010 ilmestyneelle kirjalle "Evakoista kavereiksi". Kirja sai kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttilalta paljon kiitoksia, koska se välittää tietoa seuraaville sukupolville. "On tärkeää, että pidetään kirkkaana, mitä Suomessa on tapahtunut", totesi pitkäaikainen vaikuttaja.
Anttila muisteli omia karjalaisystäviään. Lapsuudessa Varsinais-Suomessa Tarvasjoella tärkeä henkilö oli marjastus- ja sienestyskaveri Riskin Lahja Kuolemajärveltä. Toinen oli ikätoveri Hietasen Liisa.
Myöhemmin tutuksi tulivat Rämöt, kun Sirkka-Liisa tuli miniäksi Forssaan Siparin tilalle.
"Karjalainen siirtoväki toi välittömyyden ja vilkkauden mutta myös maalaisliiton aatteen", kokosi Anttila karjalaisuuden vaikutuksia Hämeessä. Hän totesi karjalaisten tuen olleen merkittävän myös omalle poliittiselle uralle.
Karjalaisten toimeliaisuudesta Anttila otti esimerkiksi juuri Riskit, Einarin ja Lahjan. "He rakensivat talon ja navetan. Kun Lahjan terveys alkoi horjua, lehmät vaihtuivat sikoihin. Nyt tilaa pitää poika. Toiminnassa näkyy sisu, piti pärjätä. Oli viisasta politiikkaa, kun ihmisille annettiin pala maata ja mahdollisuus hankkia toimeentulo. Se oli tärkeää myös siirtoväen integroitumisen kannalta."
Anttila viittasi vielä siihen, miten edelleen maailmalla olisi tarvetta siirtolaisten asutushistoriaa vastaavaan toimintamalliin kehitysyhteistyössä.Anttila kertoi myös suhteista Rämöjen perheeseen, jotka tulivat evakkoina Siparin tilalle. Talon alakerrassa asuivat sotien jälkeen Sirkka-Liisan tulevat appivanhemmat ja puoliso. Anttila kertoi käyneensä Rämöjen suvun matkalla myös Muolaassa 2007.
"Ihailen sitkeyttä, jolla ihmiset voittivat vaikeudet. Vaikka oli pulaa, selvittiin, kun oli vahva halu tehdä", luonnehti Anttila Helli Rämöä. Samalla hän kertoi, miten juuri Helli Rämö pelasti Anttilat pahalta tulipalolta. Helli oli kesäkuun alussa 1980 myöhään illalla kastelemassa kaaleja, kun hän havaitsi savun Anttilan navetalla.
Maailmanpolitiikan arkipäivää
"En olisi osannut Kehrolla kuvitella, että puhuisin joskus Evakkoiltamissa", totesi Vesa Kaaartinen. Hänen sukunsa juuret vievät Lumivaaraan. Kehrolle perhe muutti 1957. Toimittajana työskentelevä Vesa havainnollisti evakkojen kohtaloita radion ohjelmista tutuksi tulleella otsikolla maailmanpolitiikan arkipäivää."Kun maailmanpolitiikan arkipäivä osuu kohdalle, se vie lujaa. Tavallisella ihmisellä on silloin orpo olo niin Muolaassa, Urjalassa kuin Bagdadissakin"
Esimerkiksi Vesa otti nykyisten kotikulmien, Helsingin Kallion pitserian, jossa huhtikuussa 2003 oli kiihkeä tunnelma. Henkilökunta tuijotti ei suinkaan viihdettä kuten vuosien ajan vaan uutiskanava CNN:n suoraa lähetystä Bagdadista, jossa revittiin alas Saddan Husseinin patsasta. Kiinnostukselle oli yllättävä selitys: tapahtumat välittyivät pitserian pitäjän vanhoilta kotikulmilta.
"Maailma on väärällään vastaavia tarinoita. Aina ilmestyy jostakin joku, joka panee tavallisten ihmisten elämän sekaisin."
Vesa paljasti, ettei hänelle tullut mitään mieleen, kun häntä pyydettiin kirjoittamaan Evakoista kavereiksi -kirjaan omia siirtolaismuistojaan. "En ollut koskaan joutunut kärsimään evakkotaustastani. Paljon useammin sain kuulla, että olin kotoisin Kehrolta, jostain peräkylän suonsilmäkkeestä. Sitten tajusin, että siinähän se kaiken ydin justiinsa olikin. Minun ei ole tarvinnut koskaan murehtia koko siirtolaisuutta."
Evakoista tuli Vesan mielestä umpikehrolaisia parissakymmenessä vuodessa.
Iltamat juontanut Seppo Pirhonen kiinnitti huomiota siihen, miten vähän asuttamishistoriaa on tutkittu. Aukkoja paikkaa toukokuussa hyväksytty Antti Palomäen väitöskirja Juoksuhaudoista jälleenrakentamiseen. Siinä tullaan samaan lopputulokseen kuin Evakoista kavereiksi -kirjassakin. Asutuslakien pohjalta jaettiin lukumääräisesti enemmän tontteja ja tiloja muille kuin siirtolaisille.
Selvittämistä olisi Sepon mielestä myös karjalaisten paluussa takaisin kotiseuduille jatkosodan aikana.
Yleisöpuheenvuoroissa Pekka Carlander kyseli onko karjalaisuus tarttuva tauti. Esimerkkinä hän käytti omaa mummoaan ja tätejään, jotka tulivat Viipurista evakkoina ja olivat umpikarjalaisia, vaikka mummo olikin syntynyt Teiskossa.
Karjalan Liiton hopeisen ansiomerkin sai Urjalan Karjalaisten puheenjohtaja Eija Järvinen, pronssisella ansiomerkillä palkittiin Antero Närvänen, Maija Lintula, Asko Viholainen, Jorma Järveläinen ja Tuula Ahola.
Kunniamerkit jakanut Karjalaisseurojen Etelä-Hämeen piirin puheenjohtaja Harri Hatakka muisteli, miten koulun alkaessa äiti neuvoi puhumaan ihmisiksi eli välttämään murretta. Kun opettaja tunnilla kysyi, mikä tämä on taltta kädessään, Harri vastasi temmi. "Olin sen jälkeen temmi monta viikkoa."
Iltamien musiikkiohjelmasta vastasivat Jari Mustajärvi sekä Humppilasta tulleet vieraat Jorma ja Jukka Rämö ja Tenho Kurka.
Vaellus välittyy aitona filmissä
Urjalan Evakkovaelluksen tunnelmat välittyvät aitoina vaelluksesta valmistuneessa uudessa videossa. Kari Simolan 50 minuuttia kestävä taltiointi dokumentoi vaelluksen kulun avajaisista päätöshartauteen.
Filmi alkaa, kun väkeä alkaa kokoontua Urjalan asemalle helteisenänä lauantai-aamuna 10. heinäkuuta 2010. Neljännelle valtakunnalliselle Evakkovaellukselle kerääntyvät ovat valmistuneet tapahtumaan monin tavoin huolella. Mukaan otetut tavara-arkut ja reput muistuttavat, miten evakkoon lähtijät joutuivat usein kantamaan sen vähän, mitä mukaan sai otettua.
Professori Laila Hirvisaaren koskettava avauspuhe on taltioitu kuten muukin avajaisen ohjelma. Aivan samoin mukana on vaelluksen päättänyt Urjalan sankarihadalla pidetty kenttähartaus, jossa puhui Jorma Susi. Väliin mahtuu kulkemista metsäisellä reitillä ja piipahdukset taukopaikoilla.
Niistä toinen oli Heimo Järveläisen pihapiirissä, josta on taltioitu myös työnäytökset puiden pilkkomisesta ja tervaamisesta. Suorastaan dramaattista tuntua syntyy tiukassa kulkulupien tarkastuksessa, kun lähialueelle on pudotettu desantti. Laskuvarjon jäänteet roikkuvat puussa vaeltajien kulkiessa ohi.
Vaellusvideon tunnus on lainattu professori Laila Hirivsaarelta: jokaisella evakolla on omat muistonsa. Heistä jokaisesta saisi oman tarinansa. Evakon kohtalo on jokaiselle erilainen, mutta aina yhtä satuttava ja järkyttävä.
Vaelluksesta tehtyä dvd:tä voi tilata Urjalan Karjalaisten sihteeriltä Maija Lintula puh. 040 569 82 65 tai puheenjohtajalta Eija Järviseltä puh. 040 841 77 27. Vaellustaltiointi maksaa 15 euroa. Lisäksi tulevat postikulut.
Neljäs valtakunnallinen Evakkovaellus oli mieleenpainuva tapahtuma. Kuvia ja tekstiä tapahtumasta evakkovaelluksen sivuilla:www.evakkovaellus.fiVaellus välittyy aitona filmissä
Urjalan Evakkovaelluksen tunnelmat välittyvät aitoina vaelluksesta valmistuneessa uudessa videossa. Kari Simolan 50 minuuttia kestävä taltiointi dokumentoi vaelluksen kulun avajaisista päätöshartauteen.
Vaelluksesta tehtyä dvd:tä voi tilata Urjalan Karjalaisten sihteeriltä Maija Lintula puh. 040 569 82 65 tai puheenjohtajalta Eija Järviseltä puh. 040 841 77 27. Vaellustaltiointi maksaa 15 euroa. Lisäksi tulevat postikulut.
___________________________________________________________________
Asko Viholaisen:
Kuletut kujaset- runokirja
Kirjan on kustantanut Urjalan karjalaiset r.y.
Kirja on on loppuunmyytyValkjärveläisjuurisen Asko Viholaisen toinen runokokoelma kertoo karjalan murteella eletystä elämästä pienen pojan kokemuksista aina vanhuuden kynnykselle. Runoissa on esillä ikävä, menetys, kaipaus, mutta myös terävä huumori ajan ilmiöistä. Lukiessa kokee koko tunnemaailman kirjon.
Asko Viholainen:040-7009892
Muolaa Talvisodan keskiössä
Veli-Matti Halonen, Lauri Haaja ja Heimo Järveläinen luovuttivat Ilmari Hakalalle Marttii Saarennon kirjan Kymenlaaksolaisrykmentin mukana talvisodassa. Kuva Jukka Paavilainen
Mitä tapahtui Muolaassa Talvisodan päivinä? Vastauksen antoi sotahistorioitsijaksi ryhtynyt everstiluutnantti evp. Ilmari Hakala maaliskuun alun Muolaa-illassa Helsingissä. Tilaisuus veti Kampin palvelukeskukseen ennätysyleisön. Alustaja sai kiitoksena Urjalan Karjalaisilta yhdistyksen julkaiseman kunniapainoksen Martti Saarennon kirjasta Kymenlaaksolaisrykmentin mukana Talvisodassa.Hakala muistutti, miten sotatapahtumiin Muolaassa vaikutti pitäjän sijainti: päätiet kulkivat sen kautta. Hakala painotti niin ikään sitä, miten Sortavalassa ilmestyneessä Suojeluskunnan lehdessä "Rajan Turvassa" Kustaa Sihvo otti jo 1938 esiin sodan uhan Euroopassa. Samalla kirjoittaja kiinnitti huomiota siihen, miten venäläiset rakensivat uusia teitä Suomen rajalle.
Osittain tämän artikkelin vauhdittamina alkoivat kesällä 1939 vapaaehtoiset linnoitustyöt, joilla oli Hakalan mukaan yllättävän suuri suosio. Etukäteen oli ajateltu, että niihin osallistuisi päivittäin 2000 henkeä, mutta vapaaehtoisia oli paikalla kaksinkertainen määrä.
Töiden tavoitteena oli, ettei venäläisille jäisi vapaata hyökkäysuraa. Nykyisin linnoitusrakenteet tunnetaan Mannerheim -linjana. Linnoitustöihin osallistui 70 000 miestä ja 2 000 naista ja niitä jatkettiin vapaaehtoisvoimin aina 12.10. asti, jolloin tuli kutsu ylimääräisiin harjoituksiin.
Hakalan mukaan linnoitusvaiheessa oli kyse myös ensimmäisestä kohtaamisesta karjalaisten ja muiden suomalaisten kesken. Kannaksella jopa pelättiin, osaavatko vieraat käyttäytyä rajalla. Jotkut siellä kävivätkin näyttämässä takapuoltaan.
Muolaassa oli viisi linnoitustyömaata, joista tärkein oli Parkkilan alueella.
Hakalan mukaan Punnusjärven ja Vuoksen välisen linnoitustyömaan kiviesteet näkyvät edelleen Pasurinkankaalla. Salmenkaita -joella tehtiin myös linnoitustöitä, mutta pääosin pohjoisrannalla Äyräpään puolella. Siitäkin on jälkiä maastossa.Huolta Suomen tulevaisuudesta lisäsi Saksan ja Neuvostoliiton solmima Molotov-Ribbentrop -sopimus. Saksan hyökkäys Puolaan 1.9. johti Suomessa valmiuden nostoon. Muolaan suojeluskunta harjoitteli sitä, miten nopeasti miehet saataisiin asemiin rajalle. Siihen meni Hakalan mukaan kuusi tuntia.
Kutsu ylimääräisiin harjoituksiin 12.10. toi Muolaaseen Polkupyöräpataljoona 5:n, joka koostui Mikkelistä tulleista varusmiehistä. Lisäksi pitäjässä oli alueen omista miehistä koottu erillinen pataljoona. Muutamaa päivää myöhemmin Muolaaseen tuli vielä 11. divisioonan joukkoja Kymenlaaksosta.
Samoihin aikoihin alkoi evakuointi, mutta kun mitään ei tapahtunut, evakkoon lähteneet palasivat takaisin. Kun Mainilan laukaukset ammuttiin 26.11., Neuvostoliiton vastaisella rajalla oli vain vakinaisia rajajoukkoja ja erillisen pataljoonan miehiä. Muualta Suomesta tulleet joukot olivat ryhmittyneet juuri Mannerheim-linjalle.
Kymenlaaksosta Muolaaseen tulleet kolme rykmenttiä -- jokaisessa oli 3 500 miestä -- jatkoivat linnoitustöitä. Osana linnoitusta Salmenkaidan Äyräpäänjärven puolelle tehtiin pato, jolla vesi nostettiin niin, ettei alueita voinut käyttää ennen kuin talvi jäädytti alueet.
Kun varsinainen hyökkäys alkoi 30.11., ensimmäiset venäläiset olivat Muolaassa jo 2.12. Hakalan mukaan syynä nopeaan etenemiseen oli Mannerheimin ja kenraali Östermanin erimielisyys siitä, taistellaanko rajalla vaiko siellä, mihin miehiä oli ryhmitetty. Mannerheim olisi halunnut, että vastarintaa olisi ollut jo rajalla, Östermanin mielestä kannatti sotia pääpuolustuslinjalla.
Hakalan mukaan suomalaiset ryhtyivät tiukkaan puolustukseen, vaikka tiesivätkin, että ollaan alivoimaisia. Ensimmäisen kerran Muolaa mainitaan Päämajan tilannetiedotteessa 12.12., jossa kerrotaan edellisen päivän tapahtumista. Tiedote toteaa, kuinka vihollinen on hyökännyt kiivaasti ja kovia taisteluja on käyty erityisesti kirkonmäellä. Hakalan mukaan kirkonmäet valikoituivat taistelupaikoiksi, koska niistä tiedettiin, että niihin voi kaivaa asemia.
Seuraavan kerran Muolaa mainitaan 15.12., jolloin todetaan vihollisen hyökänneen 14.12. etenkin Punnusjoella. Muutamaa päivää myöhemmin 18.12. kerrotaan vihollisen hyökkäävän Muolaanjärven ja Kaukjärven välillä. Nykyisin tämä Kaukjärven alue tunnetaan Summana, mutta tuolloin käytettiin Kaukjärven nimeä. Suomalaisten ilmoitettiin tuhonneen 26 panssarivaunua.
Hakalan mukaan venäläisillä oli 60-80 tykkiä jokaisella rintamakilometrillä eli 12 metrin välein. Näin 10 kilometrin matkalla oli enemmän tykkejä kuin koko Suomen armeijalla, jolla tykkejä oli vain 420 kappaletta. Hakalan sanoin suomalaiset alkoivat tässä vaiheessa olla pinteessä.
Seuraavina päivinä tilannetiedotuksissa puhutaan edelleen Muolaanjärven ja Kaukjärven taisteluista kunnes 23.12. todetaan, että rintamalla on suhteellisen rauhallista. Venäläisten hyökkäys pysähtyi 22.12., vaikka sen jälkeen venäläiset tekivät vielä ensimmäisen yöhyökkäyksen 23.12.. Suomalaiset ryhtyivät 23.12. vastahyökkäykseen Perkjärven alueella. Hakalan mukaan se epäonnistui täysin, koska ei ollut harjoiteltu, kuinka johtaa 35 000 miehen joukkoja taistelussa. Tätä ei kuitenkaan kerrottu julkisuuteen.
Joulupäivän tilanteesta todetaan, että Kannaksella on suhteellisen rauhallista. Kannaksella sen paremmin kuin Päämajassa Mikkelissä ei Hakalan mukaan tiedetty, että pari päivää aikaisemmin Moskovassa oli juhlittu Stalinin syntymäpäiviä. Alun perin tarkoituksena oli ollut viettää niitä Helsingissä. Nyt Stalin antoi käskyn, että hyökkäys keskeytyy kunnes saadaan niin paljon voimia, että Suomen valtaamisessa varmasti onnistutaan.
Hakala kiinnitti huomiota myös siihen, kuinka suomalaiset pitkään ihmettelivät, miksi neuvostojoukot hyökkäsivät niin kiivaasti Taipaleen alueella. Vastaus tuli 10 vuotta sitten, kun professori Ohto Manninen löysi ns. Terijoen hallituksen julistuksen, joka on päivätty 2.12.. Sitä ei ole suinkaan päivätty Terijoella vaan Käkisalmessa. Käkisalmen nimi on vedetty myöhemmin yli ja korvattu Terijoella. Neuvostojoukot pyrkivät Taipaleen kautta Käkisalmen kaupunkiin.
Kun Neuvostoliitto oli saanut riittävästi uutta voimaa, alkoi suomalaisten väsyttäminen jatkuvalla tulituksella vuorokauden ympäri. Helmikuun alussa suomalaiset olivat Hakalan mukaan lopullisen totuuden edessä. Kun sota alkoi, Neuvostoliitolla oli Petsamon ja Terijoen välisellä alueella 30 divisioonaa, ja jokaisessa oli 17-19 000 miestä. Suomalaisilla oli yhdeksän divisioonaa. Helmikuun alussa Neuvostoliitolla oli asemissa 48 divisioonaa, mutta suomalaisilla edelleen samat yhdeksän.
Lisäksi neuvostojoukoilla oli nyt 150 tykkiä jokaista rintamakilometriä kohti eikä sellaista ollut koettu koskaan aikaisemmin. Päämajan tiedotteessa vihollisen kerrottiin hyökänneen 9.2. Punnusjoen ja Pasurin alueella ja menettäneen samalla 700 miestä. 12.2. kerrotaan, että on tuhottu noin 100 panssarivaunua.
Taistelut olivat Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alku, jossa tykeillä ja panssareilla tulitettiin Muolaanjärven ja Kaukjärven eli Summan väliä. Suomalaisten tiedotteessa kerrottiin, että vihollisen kaatuneita oli jäänyt tuhat Muolaanjärven jäälle. Joukot alkoivat kuitenkin väsyä ja Hakalan mukaan se näkyi tiedotteessa 16.2., jossa todettiin, että vihollinen onnistui tunkeutumaan asemiin. Hakala mainitsi, että hänen oma appiukkonsa oli tuolloin hevosmiehenä Pasurinkankaalla ja haki kaatuneita etulinjasta ja piti ajanjaksoa elämänsä ikävimpänä.
Mannerheim antoi 16.2. vetäytymiskäskyn ja uusi joukkojen väliasema oli Salmenkaidassa. Salmenkaidan tapahtumista tiedotteissa kerrottiin, että 23.-25.2. venäläiset menettivät tuhat miestä ja suomalaiset saivat sotasaalista.
Vaikka hyökkäyksiä pystyttiin torjumaan, tappiot olivat Hakalan mukaan raskaat. Kokonaisuutena Hakala arvioi, että sotapahtumat Muolaassa ovat jääneet Summan varjoon, vaikka myös Muolaa oli merkittävä taistelupaikka. Suomen armeijan tilasta kertoo paljon se, että sodan päättyessä tykistöllä oli jäljellä 250 kranaattia.
Anne Kuorsalo
_____________________________________________________
Evakkovaellus Urjalassa 10.7. 2010
Neljäs valtakunnallinen Evakkovaellus järjestetään ensi heinäkuussa Urjalassa.
Evakkovaellus on tunnematka, joka on kunnianosoitus kaikille evakoille ja
heidän selviytymiselleen.Evakkovaellus on lauantaina 10.7. ja se kulkee Urjalan aseman läheltä Urjalan
kirkonkylään Laukeelaan. Kävelymatkaa on noin seitsemän kilometriä. Päävastuun
vaelluksen järjestämisestä kantaa Urjalan Karjalaiset ry. Lisäksi
järjestelyissä ovat mukana Evakkolapset ry ja eri yhdistyksiä Urjalasta."Halusimme Evakkovaelluksen Urjalaan, jotta myös ikääntyneet pääsisivät
vaellukselle, sillä moni Etelä-Suomessa asuva on pitänyt matkaa Virolahdella
järjestettyyn vaellukseen liian pitkänä", sanoo Eija Järveläinen, Urjalan
Karjalaiset ry:n puheenjohtaja. Lisäksi hän painottaa sitä, miten juuri Urjala
on ollut monelle evakolle ensimmäinen kosketus uusille asuinseuduille. Urjalan
asemalle tuli useita evakkojunia, joilla saapuneet sitten siirtyivät muihin
lähikuntiin.Evakkovaelluksen avajaisiin suunnitellaan näytelmäkohtausta, jossa evakoita
"huutokaupataan". Eräänlainen huutokauppa oli todellisuutta evakoiden
saapuessa, kun paikalliset isäntäperheet saattoivat valita keitä ottivat
taloihinsa asumaan.Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta Talvisodan päättymisestä. Eija Järvinen
viittaa siihen, miten vuosipäivänkin takia on hyvä pysähtyä miettimään sitä,
miltä tuntui kun kotiseutu oli pakko jättää eikä tulevasta tiedetty aina edes
sitä, missä on seuraava yösija.Aikaisemmille Evakkovaelluksille on osallistunut useita satoja vaeltajia.
Evakkovuosien tunnelmaa on viritetty pukeutumalla sotavuosien asuihin, mutta
evakkovaellukselle voi yhtä hyvin osallistua myös nykypäivän vaatteissa.
Vaellus päättyy Laukeelassa kenttälounaaseen ja kenttähartauteen.Evakkovaellus on maksuton tapahtuma. Ruokailusta ja bussikuljetuksesta autojen
parkkipaikalta avajaispaikalle peritään maksu.Vaellus on järjestetty aikaisemmin kolme kertaa, kahdesti Virolahdella ja
kerran Lohjalla.
Karjalaisten kesäjuhlat Tampereella 15.6.2008
Urjalalaisia lähdössä lippumarssille Pyynikin urheilukentältä. Kymäkoskelaisten lippuryhmä. Karjalaisen Nuorisoliiton tanhuryhmässä oli myös pieniä esiintyjiä. Etelä-Hämeen lippulinna valmiina lähtöön.
